Wallilippukuntien yhteinen talviretki suuntautui tänä vuonna Lappeenrannan
Piiluvaan talvisen Saimaan äärelle. Retken teemana oli Vetehinen, tuo vanhan
kansan myyttinen ja salaperäinen vedessä viihtyvä taruolento. Talviretki kokosi
yhteen yli 50 partiolaista aina perhepartiolaisista vaeltajiin. Retken aikana tutkittiin ja
tutustuttiin veteen sen eri olomuodoissa, mutta ennen kaikkea opeteltiin toimimaan
veden äärellä myös talviolosuhteissa.

Vetehistä etsimään (perjantai)

Retki alkoi perjantaina klo 18.00 saapumisella Piiluvaan. Nopean majoittumisen,
tiloihin tutustuminen ja leirialueen turvallisuuteen perehtymisen jälkeen valoleikit
ulkona sekä iltaohjelma täyttivät illan.

Nollakeli tarjosi heti oivan näytteen veden läsnäolosta ja kuivakaapeille riitti täytettä.
Perinteitä kunnioittaen ensimmäisenä iltana vauhtia ja virtaa riitti monella
osallistujalle varsin reilusti.

Vettä kaikissa eri muodoissa (lauantai)

Lauantaiaamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Aamupalan ja lipunnoston jälkeen
sudenpennut, seikkailijat ja paikalle saapuneet perhepartiolaiset jakautuivat omiin
kaikki omiin ohjelmiinsa.

Aamupäivän aikana pilkkiminen, jääturvallisuus, eläinten selviytyminen talvisessa
luonnossa ja kadonneiden jääkristallien etsiminen täyttivät Piiluvan rannat ja kalliot.
Aamupäivän mieleenpainuvin ilmiö oli kaukaa jäällä liikkuva tunnistamaton kohde.
Lähempi tarkastelu kiikareilla paljasti kyseessä olevan tuulen mukana pyörivä
yksinäinen (joulu)kuusi.

Iltapäivällä sudenpennut ja seikkailijat harjoittelivat lumikenkäilyä ja laskivat
pulkkamäkeä. Lumikengillä harjoiteltiin kenkien pukemista ja säätämistä, liikkumista
tasaisella ja maastossa sekä kaatumista ja ylösnousemista. Reipas ja
liikunnantäyteinen iltapäivä näkyi päivällisellä jauhalihakeito kadotessa nälkäisiin
suihin.

Samaan aikaan tarpoja ja samoajat lähtivät siirtymään kohti Ruohosaarta, jossa
majoittuivat lauantai-sunnuntai välisen yön. Ruohosaaren retkeläisten raportti kertoo

“Lähdimme launtaina 16.30 liikeelle ja matka Ruohosaaren laavulle kesti noin 40
minuuttia. Tuuli on reipasta ja irtolumi oli pöllynnyt jään pinnalta pois eli oli melko
liukasta. Illan aikana Urho ja Niilo pilkkivät, kookasta särkeä ja ahventa nousi
yhteensä noin 20 kappaletta, joista ahvenet päätyvät nuotiolle. Unta kertyi yli 8h
tuntia.”
Illalla sudenpennut ja seikkailija, kuivattivat vaatteita, saunoivat ja söivät makkaraa.
Iltaohjelmalla perjantain jännitystarina Vetehisen seikkailuista sai päätöksensä. Ja
uni maistui. Yö oli poikkeuksellisen tuulinen ja taivaalta satoi ohuen ohut lumiharso
Piiluvan ylle.

Vetehisen seikkailut päättyvät (sunnuntai)

Sunnuntaina herätyksen ja lipunnoston kautta siirryttiin aamupalalle. Huomattavaa
oli, että vaikka lauantai-iltana retkikarkkipussit rapisivat, tyhjeni puurokattila pohjiaan
myöten. Sudenpentujen viiltävä analyysi oli, että tämä on sairaan hyvää puuroa.
Myös yön navakka tuuli hiljeni

Aamupalan jälkeen retkeläiset pakkasivat omat varusteensa ja siivosivat huoneensa.
Ruohosaaressa yön majoittuneet tarpojat ja samoajat johtajinaan palasivat
aamuyhdeksän jälkeen Piiluvaan. Varusteiden huolto ja tämän jälkeen aamusauna.

Tarpojien ja samoajien kommentit Ruohosaaren yöretkestä olivat lyhyet ja ytimekkät.
“Reissu oli antoisa ja rennon letkeä. Ikimuistoinen kokemusta Saimaan äärellä.
Kesällä vettä pitkin”

Sudenpennut ja seikkailijat tutustuivat sunnnuntaiaamuna Suomen lipun käyttöön,
historiaan ja oikeaoppiseen käsittelyyn sekä harjoittelivat lipun laskemista ja
nostamista. Lisäksi koska Vetehinen ei näyttäytynyt kertaakaan varmuudella
viikonlopun aikana, pääsivät sudenpennut ja seikkailijat muovailemaan lumesta oma
näkemyksensä Vetehisestä.

Piiluvan pitkät perinteet leiri- ja retkialueena

Leiri- ja retkialueena Piiluvana on ollut Walliveljien käytössä jo 1950-luvun
puolivälistä. Tuolloin luonnonkauniille mäelle Voisalmensaaren luoteisosaan 4,5
kilometriä pohjoiseen Lappeenrannan keskustasta rakennettiin Lappeenrannan
seurakunnan eri toimintamuotojen käyttöön tarkoitettu puinen kesäkoti, 1960-luvulla
pieni retkeilymaja ja myöhemmin 1980-luvulla ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettu
tiilirakenteinen leirikeskus.

Vaikka Piiluvan lähialueille on rakennettu laajempaa asutusta 1960-luvulta alkaen
tarjoaa Piiluva yhä erinomaisen helposti saavutettavan paikan partiolaisille
ensimmäisten leiri- ja retkitaitojen harjoittelulle. Oman mausteensa leirialueelle tuo
jääkauden jättämät jäljet sekä Salpa-linjan läheisyys pienine kivilouhoksineen.

Piiluvan leirikeskusta käyttävät kaikki seurakunnan työmuodot. Kesäkautena Piiluva
on lähes joka päivä käytössä, kesäkauden ulkopuolella Piiiluva täyttyy lähes joka
viikonloppu ja ajoittain arkipäivisin. Piiluvassa työskentelee pääemäntäjä ja kaksi
keittäjää ja keittiö huolehtii myös muiden seurakunnan tilaisuuksien ruokien ja
tarjoiluiden tuottamisesta keskuskeittiönä.

Kevättä ja kesää kohti

Partiokevät jatkuu partioviikon, kevätretkien, kevätkisojen ja muun toiminnan
muodossa maalis-toukokuussa. Kesä tuo uudet seikkailut mahdollisesti aina Lappia
myöten.

Mikäli suotuisat tuulet puhaltavat, Walliveljet hankkivat oman pienveneen
lippukunnalle syksyllä 2023 ja vuonna 2024 nähdään Walliveljiä ja Wallisirkkuja

madollisesti Saimaan saarissa lisää. Katso vesipartioprojketin kotisivut:
https://walliveljet.net/vesipartioprojekti/

Lopuksi

Kiitos retkeilijöille reippaasta asenteesta, vanhemille kuljetustuesta, Piiluvan
emännille maittavista ruoaista ja johtajile retken suunnittelusta ja toteutuksesta,
erityisesti retkenjohtaja Jukka Hirvelle. Jatkaako Vetehinen seikkailujaan Piiluvassa
kevättalvella 2024? Se jää nähtäväksi!

kirj. Antti P