Vesipartion kultakausi lippukunnassa ajoittui 1950-1960-luvuille ja liittyi vahvasti
suurten ikäluokkien nuoruuteen ja jäsenmäärän kasvuun.
Tällöin lippukunnalla oli omia pieniä purjeveneitä sekä erillinen yhden laivueen ja
useamman venekunnan kattanut vesipartio-osasto. Vesipartiolaiset käyttivät myös
sinisiä partiopaitoja muun lippukunnan pukeutuessa ruskeisiin paitoihin.
Purjehdukset suuntautuivat usein kaupunginlahdelta ja Korkkitehtaanrannasta
Lappeerannan lähivesille, mutta myös kaukaisemmat kohteet aina Savonlinnaa
myöten tulivat tutuiksi.
Huomioiden venekaluston koon, varusteiden vaatimattomuuden sekä usein
purjehtijoiden nuoren iän, näitä purjehduksia voidaan pitää kunnioitettavia
saavutuksina. Yhteistoimintaa Lappeenrannan pursiseuran ja muiden lippukuntien
kanssa purjehtimisen tiimoilta oli varsin runsaasti.
Toisinaan käytiin kivillä ja ajoittain purjeita pestiin Saimaan virkistävässä vedessä.
Henkilövahinngoilta kuitenkin vältyttiin, vaikka mm. pelastusliivit eivät vielä tuolloin
olleet laajasti käytössä.
Eräs 1960-luvun lippukunnan jäsen muisteli toimintaa lämmöllä ”Kyllä siitä Ankasta
(lippukunnan purjevene) riitti iloa pitkäksi aikaa. Ei meistä kukaan osannut purjehtia
silloin kun aloitettiin, mutta lopettaessa jokainen kyllä osasi…”
Lippukunnan varhaiset omat veneet ovat kaikki olleet itse rakennettuja tai
kunnostettuja pieniä purjeveneitä. Lisäksi lainakäytössä on ollut erilaisia
soutuveneitä, moottoriveneitä ja kajakkeja. Osa venekunnista hankki myös
venekunnan omaan omistukseen veneen. Lippukunnan omia veneitä ovat mm olleet
Kaikki lippukunnan käytössä olleet pitkäaikaisimmat leirialueet ovat sijainneet veden
äärellä joko Saimaan saarissa tai sen rannoilla. Pieni-Lamposaari, Piiluva,
Säkkiranta, Pönniälä sekä lukuisat rakentamattomat saarikohteet ovat tarjonneet
erinomaiset puitteet retkeilylle kaikkina vuodenaikoina ja purjehduksille
purjehduskaudella.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan mainita, että asutuksen levitessä ja
asukasluvun kasvaessa monet vanhat koskemattomat leiri- ja retkialueet ovat
muuttuneet erilaisiksi kuntien tai muiden toimijoiden ylläpitämiksi virkistysalueiksi.
Aktiivisin vesipartiotoiminta lippukunnassa hiipui suurten ikäluokkien aikuistuessa
1960-luvun lopulla. Viimeinen isku vesipartiotoiminnalle oli lippukunnan purjeveneen
Ankan vaurioituminen ja upotus Sunisenselällä syksyllä 1969.
